Blogi: Pitkät jäähyväiset
Mikko Heino (mikko) 06.03.2011 12:30
Ankkablogi >>

Nyt sen voi kai jo kaikelle kansalle kuuluttaa. Jäljellä olevien kolmen pelin jälkeen ei Ankkoja enää laatikossa näy.

Lohjan Jääankat ry:n hallitus päätti joulukuussa, että kuluva kausi on seuran viimeinen. Ankkojen perintö ei silti mihinkään katoa, sillä pelaamalla hankitulle sarjapaikalle on ottaja.

Ankat perustettiin helmikuussa 1992, ja 19 vuoteen mahtuu pitkät pätkät alasarjojen iloista pubilätkää aina niin tärkeine ulkojääkiekkoilullisine rientoineen. Humpan juoni muuttui kesällä 2004, kun Ankat päätti nostaa lohjalaisen miesten jääkiekkoilun kolmosdivisioonasta arvoiseensa seuraan. 2000-luvun puolivälin joukkueesta on nyt keväällä 2011 edelleen mukana kymmenkunta pelaajaa. Seitsemän vuoden projekti saa luonnollisen päätöksen, kun hauskoista pojista on kasvanut hienoja miehiä.

Miksikö Ankat lopettaa? Aimosurakkamaisesti mm. siksi, että lopettaa kannattaa silloin kun on vielä hauskaa. Ja kun tavoitteet on saavutettu, rusinapulla muuttuu ruisleiväksi, ja silloin on aika tehdä jotain ihan muuta.

Tässä vaiheessa kuuluu kai jo kiitellä. Kiitokset menevät niin nykyisille kuin entisille pelaajille, valmentajille ja huoltajille sekä kotiyleisölle, Lohjan Kisa-Veikoille ja Ankkojen tukijoille, joita ilman seuran pyörittäminen ei olisi ollut mahdollista. Kiitospuheissa on tapana muistaa myös äitiä ja niin tälläkin kertaa. Kiitokset lähtevät silloisen Lohjan kunnan Perttilään, missä 90-luvun alkupuolella aikana ennen kännyköitä hoidettiin otona Ankkojen ”toimistoa” pojan hilluessa ison kirkon opiskelijariennoissa. Erityiskiitokset menevät rautaliigojen ehdottomalle kuningaskuuluttajalle, toimitsijavelholle ja kaiken fiksaajalle Masa Heinoselle ja huoltaja Kari Erikssonille, jotka ovat vuosikausia tehneet pyyteetöntä työtä Ankkojen eteen.

Joskus kuitenkin vaan pitää lopettaa, ja se hetki on nyt. Vieroitusoireita varsinkin pukukoppielämästä tulee varmasti, mutta silloin voi turvautua ex-valmentajan isän 70-luvun vinkkiin. Isä kun oli tarjoutunut rakentamaan miesten joukkueessa vähälle peliajalle jääneelle pojalleen vaihtopenkin autotalliin, jotta tällä olisi edes lämmin paikka purra tuppea ja aistia pelin tunnelmaa.
Jos teillä on ollut puoliksikaan niin hauskaa kuin meillä, niin meillä on ollut tuplasti niin hauskaa kuin teillä.

 

Mikko Heino

 

Kirjoittaja on Ankkojen ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa puheenjohtaja, joka joutui jääkiekon vangiksi viimeistään syksyllä 1975, kun näki Helsingissä Bobby Hullin pelaavan Winnipeg Jetsin paidassa HIFK:ta vastaan. Samana syksynä Lohjan Kisa-Veikkojen E-junioreissa alkanut kiekkoura jatkui LoKV:n jälkeen ynnä muuta –osaston sarjoissa Tavastian Pallossa, Nummen Hukissa ja Nummelan Palloseurassa. Kiekkopistokseen lienee osasyynä geeniperimä, sillä jo vuonna miekka ja kilpi kirjoittajan äiti sai kiekosta Hesperian legendaarisen kentän katsomossa Suomi-Norja-maaottelussa.

 

Takaisin

Kommentit

voi hitsi!	kirj. Tuntematon 06.03.2011, 10:25
Kiitoksia Ankoille kovista koitoksista vuosien varrella!
ei Otsikkoa	kirj. Tuntematon 06.03.2011, 13:04
Godfather Mikko Heino on tehnyt hyvää työtä Lohjalaiselle jääkiekolle. Harvalla on ollut sellaista paloa tehdä pitkään töitä. Näin vastustajan puolelta katsottuna Ankkalauman vierailut sai aina erityislatauksen. Muutamia huikeita paikallismatseja muistellaan pitkään. Esa"Ironlake" Rautajärvi, Nummela
Hienoa työtä	kirj. Tuntematon 06.03.2011, 15:56
Hienoa duunia Mikko monet vuodet Länsi-Uudenmaan kiekon eteen. Monet hyvät muistot on tästä jengistä ja sen nykyisistä ja entisistä pelaajista jäänyt. Hienoja miehiä suurin osa ;) Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Ei muuta kun tsemiä jatkoon ja toivotaan sarjapaikan perijälle menestyksekästä tulevaisuutta. -Jan Johansson-

Lisää kommentti